Kierteissarvikotilo (Melanoides tuberculata)

Kovassa ja emäksisessä vedessä, hienossa hiekassa, mönkiviä kierteissarvikotiloita.

Tunnetaan myös nimillä "kierteinen", Malaysian Trumpet snail, Red-rimmed melania ja Melanoides tuberculatus.

Kierteissarvikotilon kuori on jäätelötötterön mallinen noin 5 - 10:stä kierteestä koostuva kartio ja sen pää on sydämmen muotoinen, mikä näkyy silloin kun kotilo on kiipeämässä akvaarion lasissa. Kotilolla on ~ päänsä mittaiset tuntosarvet ja sillä on omenakotilon tapaan läppä, jonka se voi vetää kiinni piiloutuessaan kuoreensa.

Kierteissarvikotilo on yksittäisistä akvaarion otuksista kaikkein hyödyllisin, se möyhii akvaarion pohjan ilmavaksi estäen pohjan tukkoon menemisen ja auttaen kasvien juuria. Se syö syömättä jääneet kalanruuat ja kuolleiden kasvien osat pois auttaen hajottajabakteereita, mutta se syö myöskin levää ja parhaillaan jopa pinnalla kelluvaa bakteereista muodostuvaa kalvoa, sallien hapen päästä paremmin veteen. Ne paljastavat akvaristille myös alhaiselle tasolle laskeneen happipitoisuuden huomattavasti ennenkuin kaloissa alkaa näkyä vastaavanlaista käyttäytymistä, nousemalla vesirajaan tai jopa sen yläpuolelle. Parasta kiertessarvikotilossa on kuitenkin se, että se jättää akvaariokasvit rauhaan. Ainoa haittapuoli kierteissarvikotilossa on se, että ne syövät muiden akvaarion otusten munia ja mätiä.

Luonnossa kierteissarvikotilot viihtyvät matalissa ja hitaasti virtaavissa vesissä, joissa on pohjalietettä ja hajoavaa biöjätettä esim. puun lehtiä. Niitä tavataav roikkumassa veden alla olevissa oksissa ja juurakoissa, mutta myös kivien alla, pohjamutaan hautautuneena ja kasvien seassa. Luonnosta poimittujen yksilöiden tiedetään voivan kantaa ainakin seuraavia trematodi loisia, joista yksi on ihmiseen tarttuva: Clonorchis sinensis, Clonorchis sinensis, Diorchitrema
formosanum, Opisthorchis sinensis ja Philophthalmus sp. Suomessa akvaarioharrastajien kuitenkaan ei tarvitse tällaisia pelätä käytännössä lainkaan.

Kierteissarvikotilo on kaksineuvoinen (hermafrodiitti), mutta lisääntyy myös partenogeneettisesti (neitseellisesti ilman hedelmöitystä) eli ei tarvita urosta ja naarasta, vaan se pystyy lisääntymään yksin. Ks. kotilo on vivipaarinen eli synnyttää eläviä poikasia. Lisääntymisnopeus voi vaihdella eri akvaarioissa valtavasti ja siihen vaikuttavat seuraavat asiat: ruokinta, veden lämpötila ja seura. Jos akvaariossa on esim. kylmä vesi, vähän ravintoa ja kotiloita näykkiviä ahvenia, niin lisääntymisnopeus voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa hitaampaa kuin akvaariossa, jossa ruokaa on jatkuvasti saatavilla, vesi lämpöisempää ja kukaan ei ole nyppimässä.

Erikoisin ominaisuus kierteissarvikotilossa on se, että se kantaa ~70 kpl elävänä synnytettyjä jälkeläisiä eräänlaisessa "poikaspussissa", kunnes poikanen on kasvanut riittävästi selviytyäkseen yksin. Poikasten kasvettua 1 - 2 mm pituisiksi, emo alkaa vapauttaa poikasia.

Se on hämäräaktiivinen ja valoisalla ne ovat usein pohjahiekkaan hautaantuneina, mutta ilmaantuvat kyllä sankoin joukoin paikalle ruokinta-aikaan valoisallakin.

Niillä on kidukset, mutta siihen nähden se pystyy selviytymään yllättävänkin pitkään hengissä poissa vedestä. Kierteissarvikotilon kuori on lähes mihin tahansa toiseen kotilolajiin verrattuna kestävämpi ja jopa niin kestävä ettei joidenkin kotiloita syövien petojen hampaat eivät edes tehoa sen kuoreen.

Kierteissarvikotilo kestää makeanveden kotiloksi yllättävän hyvin suolaa ja kuparia eli pystyy elämään normaalia elämää myös murtovedessä. Kuorensa puolesta se menestyy paremmin kalkin kovettamassa emäksisessä vedessä, mutta pystyy elämään myös happamassa ja pehmeässä (joskin tällöin sen kuori silminnähden kärsii ajan mittaan).

Kierteisarvikotiloita on olemassa eri näköisiä, kuoressa oleva kuvio saattaa olla erilainen (tai kuviota ei ole lainkaan -> yksivärinen), muoto ja koko voivat erota hieman ja väri voi olla hyvinkin tumma tai hyvin vaalea. Kuoressa voi esiintyä ruosteen värisiä täpliä. Suurimmat maailmalla tavatut kierteissarvikotilo yksilöt ovat olleet jopa 80 mm pitkiä.

Kierteissarvikotiloita saa yleensä ilmaiseksi tai todella edullisesti muilta harrastajilta tai akvaarioliikkeistä.

• pH: 6 - 8.5
• GH:  6 - 15°dH
• Akvaarion minimi koko: 10 l
  
• Koko: 3 cm
• Lämpötila: 18 - 30 °C
• Geotooppi: Aasia ja Afrikka
• Elinikä: 2 vuotta
• Lisääntyminen:
  
  • Havaittava (=silmämääräinen) lisääntymistahti ~ yksi elävä poikanen viikossa
  • Kierteissarvikotilo on kaksineuvoinen, neitseellisesti lisääntyvä ja vivipaarinen 
  • Kantaa poikasiaan 1 - 2 mm mittaisiksi poikaspussissa
  • Poikaset valmiita lisääntymään noin sentin mittaisina
• Ravinto: Kuolleet kalat ja kasvinosat, levä, ruuantähteet, lähes mikä tahansa ravinnoksi luokiteltava.